Yksi areena, tuhansia nuoria

Marraskuun puolessa välissä Turussa oli kristillinen festari nimeltä Maata Näyvissä 30x. 30x tuli siitä, kun näitä kyseisiä festareita oli järjestetty jo 30 kertaa. Paikkana oli Turun HK areena ja messukeskus. Vuosittain näillä festareilla käy yli 20 000 nuorta. HK areenalla on konsertteja johon on koottu eri gendrejen artisteja.

Monet seurakunnat järjestävät yhteiskyydityksiä ja se on hyvä asia. Mielestäni paikka oli näille festareille ja näin suurelle kävijämäärälle oli juurikin sopiva. Ruoka on juuri sopivaa festariruokaa ja sitä tarjoillaan sopivin väliajoin.

Konserttien välillä HK areena tyhjennetään ja siellä seuraavat artistit valmistautuvat. Tottakai suuret artistit tarvitsevat aikaa harjoitella, mutta meille kuuntelijoille ja faneille tämä valmistautumisaika on liian pitkä. Jos haluaa päästä seuraavaan konserttiin eturiviin, niin täytyy jonottaa ja se aika on hyvin pitkästyttävä.

Artisteja on hyvin paljon ja he esiintyvät kahdella eri lavalla. Toinen on HK areenalla ja toinen messukeskuksessa. Tietenkään kaikkia artisteja ei saa aikataulutettua samalle lavalle kun aikaa on vain yksi viikonloppu, mutta olisi se silti parempi saada ne yhdelle lavalle, ettei kahden rakennuksen välissä tarvitsisi juosta.

Vessoja on paljon, muttei riittävästi. Joka jono on melkein aina hirveän pitkä ja jonottamisessa menee kauan. Joskus voi hermostua, jos joutuu jonottamaan kauan ja on kiire seuraavaan konserttiin.

Permanto oli aina hyvin täynnä, kun oli jokin konsertti ja siellä oli usein myös hyvin ahdasta. Sitten kun järjestyksenvalvojien mielestä permanto alkaa käydä täyteen, voisi permannolle pääsyn estää. Ja jos haluaa käydä vessassa konsertin aikana, se sallittaisiin jostain sivukäytävältä. 

Tervetuloa kotiin! -reppari

Oli perjantai-ilta ja lähdin noin kello 17.30 ajamaan kohti Hopea.
Hope on meidän seurakuntamme nuorten ns. hengailu paikka ja siellä järjestetään erilaisia hengellisiä illanviettoja, esimerkiksi nuorteniltoja ja raamattupiirejä.
Ajoin Hopelle hyvin hidasta vauhtia, koska ulkona oli hyvin paljon pakkasta ja silloin tiet olivat liukkaita. Kuuntelin puhelimeni kautta musiikkia ja lauleskelin mukana.
Pääsin perille ja laitoin mopoautoni parkkiin. Kun astuin Hopelle ovesta sisään, seinässä luki ”tervetuloa kotiin”. Hope on minulle toinen koti: siellä saa olla oma itsensä, saa nauraa ja itkeä. Seinät ovat maalattu ihanan violeteiksi, on biljardipöytää, monta ihanan pehmeää sohvaa ja monia soittimia.
Tulin noin puoli tuntia ennen nuortenillan alkua. Hopella ei ollut silloin vielä ketään, mutta nuoria alkoi tulla pikku hiljaa ovesta sisään. Monet ystävänikin tulivat ja oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa.
Kun oli paljon ihmisiä, niin metelikin oli kova. Pääsimme aloittamaan vähän aikataulusta myöhässä, mutta se ei haitannut ketään.
Opetuksen piti Jussi, meidän yksi nuoriso-ohjaajistamme. Hän puhui ensin omasta viikostaan ja mahtavista keskusteluista ihmisten kanssa kyseisen päivän aikana. Opetuksen aiheena oli rakkaus. Jussi kertoi kuinka Jumala rakastaa meitä kaikkia juuri sellaisina kun olemme ja miten meidän pitäisi rakastaa muita. Se oli vaikuttava opetus.
Opetuksen jälkeen söimme hieman iltapalaa ja juttelimme ystävieni kanssa kuulumisista sekä kuluneesta viikosta. Nämä keskustelut ovat usein hyvin mielenkiintoisia ja mukavia. Hopella on aina kova meteli ja hyvin kuuma, kun nuoria on niin paljon, mutta se ei menoa haitannut.
Loppuillan lauloimme Singstaria ja tutustuimme uusiin tuttavuuksiin. He olivat hyvin mukavia ja ystävällisiä. Hopella tutustuu hyvin helposti ihmisiin ja sieltä löytää hyvin samankaltaisia ihmisiä, kun itsekin on.
Kymmenen aikaan alkoi iltahartaus, jolloin rukoilemme ja laulamme. Iltahartaudessa on aina yhtä ihana tunnelma kaikkine valaistuksineen, tunteineen ja ihmisineen. Usein siellä ihmiset kertovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja silloin itsekin herkistyn. Monet myös saattavat päästää kyyneliä ja ne voivat olla joko surunkyyneliä tai onnenkyyneliä.
Hartauden loputtua annoimme ihmisille halit, ja toivotimme hyvät yöt. Monesti jäämme ulos juttelemaan ja näin kävi tänäänkin. Olimme pienellä porukalla ulkona ja juttelimme niitä näitä. Seisoimme ulkona melkein puolisen tuntia ja sitten oli pakko lähteä kotiin, kun oli niin väsynyt menneestä viikosta.
Lopulta maltoimme antaa viimeiset halit, ja lähdimme kaikki kotiin. Kotiin tullessani huomasin, miten ihana ilta minulla oli ollut. Ilta oli täynnä naurua, itkua, ystäviä, hyviä keskusteluja, hyvää opetusta ja rakkautta. Nämä perjantaiset nuortenillat ovat nuoruuden parasta antia.